*

Berhan Ahmadi

Onko työttömillä enää ihmisarvoa?

Hallitus tekee työttömien olon entistä tukalammaksi. Sen sijaan, että ihmiset saisivat mahdollisuuden lisätä taitojaan, kouluttautua uudelleen tai tukea työnhaussa, hallituksen toimet ovatkin päinvastaisia. 

 

Perinteinen ihmisten holhoaminen onkin taas nostettu yhdeksi keinoksi työttömien kurittamisessa. Työttömien tulee ilmoittaa työvoimaviranomaisilla verkkopalvelussa omista tekemisistään vähintään kerran viikossa. Vielä ei tietenkään ole tiedossa, millainen sähköisestä palvelusta tulisi. Tärkeämpää on nähtävästi se, että yli puolta miljoona ihmistä voidaan nyt kontrolloida tehokkaasti ja byrokratian määrä saadaan räjäytettyä pilviin. 

 

Työttömille ei myöskään tehdä enää työllistymissuunnitelmaa ja haastatteluja. Se vähäinenkin tuki työnhaussa poistuu. Tästä eteenpäin ihminen joutuu itse pitämään huolen työnhaustaan. Toki sitten, jos työttömyys kestää pitkään tai henkilö epäonnistuu, holhoaminen on taattu erilaisten haastattelujen ja karenssien muodossa, mutta ennakoivaa apua ei tule.

 

Myös oman mielenkiintoisen lisänsä antaa työvoimapalvelujen siirtyminen maakunnille vuonna 2019. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että maakuntia ei vielä ole oikeasti olemassa ja niiden toiminnasta on vain arvailuja. Maakuntien velvollisuutena olisi järjestää työttömyyspalveluja ja etenkin aktivoida pitkäaikaistyöttömiä. Tämän voi tulkita siten, että palkkatuettuun työhön ei varmaankaan lisätä resursseja vaan entistä suurempi osa ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan, käytännössä siis orjatyöhön. 

 

Tällä hetkellä TE-toimistot tekevät työttömien kanssa henkilökohtaisen työllistymissuunnitelman. Kieltäytyminen työpaikasta tai muu työvoimapoliittisesti moitittava teko aiheuttaa työttömyysturvan menetyksen 15 – 90 päiväksi. Työtön on siis tässäkin virkailijan armoilla, koska käytännöt vaihtelevat erittäin paljon. 

 

Ehkäpä kuitenkin kaikkein julmin uudistus on se, että työttömien tulee hakea kolmen kuukauden aikana vähintään 12 työpaikkaa. Mikäli näin ei tapahdu, työtön menettää työttömyyskorvauksensa 60 päivän ajaksi. Tämä ”uudistus” on monella tapaa kyseenalainen. 12 työpaikan hakuvelvoite johtaa siihen, että työttömät pääsevät tehtailemaan näennäishakemuksia, koska eivät saa viranomaisilta tarvittavaa palvelua vaan ovat oman onnensa varassa.

 

Työttömien ja työnantajien kohtaamispaikaksi on tarkoitus luoda sähköinen Työmarkkinatori, jonne työttömät loisivat profiileja itsestään. Tällainen järjestelmä on jo nyt olemassa. Sen nimion mol.fi mutta ah, tämähän on vielä julkisen TE-keskuksien oma palvelu. Oma veikkaukseni on, että nyt ollaan yksityistämässä SOTE:n rinnalla työpalveluita ja tässähän on hyvä mahdollisuus tehdäpaljon rahaa moraalisesti hyvin arveluttavasti.. 

 

Lähetettävien hakemusten määrä tarkoittaa käytännössä tätä:Työttömät 500 000 ihmistä lähettävät vähintään yhden työhakemuksen kerran viikossa näihin 20 000:een avoimeen työpaikkaan, joissa on keskimääräisesti noin kuukauden hakuaika. Pikaisesti laskettuna työttömien armeija tuottaa kuukaudessa vähintään 2 miljoonaa hakemusta näihin 20 000:een työpaikkaan sekä kaksi miljoonaa ”mitä olen tehnyt” -raporttia, jotka jonkun pitäisi käsitellä TE-keskuksissa tai tulevissa maakunnissa.  

 

Yritykset tai viranomaiset eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään tällaisia määriä hakemuksia tai raportteja. Käsitykseni onkin se, että tämä työ siirretään välitysfirmoille, joille on jopa budjetoitu rahaa. Työpaikkailmoituksia ei enää kannata ilmoitella julkisesti, koska näin valtavien hakemusmassojen käsittely ei ole mahdollista.  

 

Hallituksen esitys on lottopotti erilaisille rekrytointifirmoille. He voivat välittää työpaikat eteenpäin kenelle parhaaksi näkevät. Tämä on myös hyvin linjassa sen kanssa, että rekrytointifirmat tulevat suorittamaan työttömien haastatteluja ja voivat pitää rekistereitä työttömistä sekä heidän taidoistaan. Toisin sanoen, rekrytointiyrityksillä tulee olemaan erittäin suuri vaikutus työnsaantiin. Tässä muistutan vielä siitä seikasta, että rekrytointiyritykset eivät toimi virkamiesvelvollisuuden alaisena ja niitä eivät myöskään sido samat lait, jotka yrityksen täytyy ottaa huomioon palkatessaan ihmisiä. Rekrytointifirmat vain suodattavat hakemuksista ”sopivimmat”.  

 

Summa summarum, työttömillä tullaan tekemään raa’asti rahaa. Rekrytointi ei ole tietenkään ilmaista. Yhden työntekijän rekrytointi maksaa keskimäärinhaettavana olevan paikan kolmen kuukausipalkan verran. Tämä asettaa ihmiset suoraan eriarvoiseen asemaan. Rekrytoinnit painottuvat tietenkin sellaisiin henkilöihin, joista saadaan hyvä hinta. Tämä on markkinoiden suhteen luonnollista, mutta sosiaalisesti tässä ei ole mitään oikeudenmukaisuutta. Lopulta näyttääkin vain siltä, että hallituksen tavoitteena on tehdä ihmisten hädällä rahaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Ei työpaikan kontrolloidussa hakemisessa ole mitään vikaa. Mutta se on oikeata työttömien kyykytystä ja holhoamista kun te-viranomainen tai kunnan viranomainen käytännössä pakottaa työttömän menemään työttömyysturvan menetyksen uhalla kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Noissa on se irvokkuus, että jotkut saavat samasta työtehtävästä oikeata eläkettä kerryttävää palkkaa, kun pakotetut taas eivät saa työstään eläkekertymää.

Käyttäjän KamalPalaniJafi kuva
Kamal Palani Jafi

Erittäin hyvä kirjoitus! Kiitoksia Berhan!

Käyttäjän HellstenSvelRafael kuva
Rafael Hellsten

1) Työtön raportoi, sinänsä OK, mutta miten raportoida
työnhausta, kun ainakaan kunnat eivät PERUSTELE hylkäyksiään (oma otos:
muutama sata hakemusta>yksi lause perusteluna ja sekin myönteinen tapaus.

2) Voisiko ainakin julkiset työnantajat velvoittaa raportoimiaan suoraan
TEM:lle hakijoidensa hylkäyspäätösten perusteet:
Hallintolaki (434/2003) 45 §

3) Mistä työtön löytää haettavaa, kun piilotyöpaikat täytetään
ilman julkisia hakuja?

Itse TEM ei myöskään perustele hylkäyksiään ja muutamaan
hakemukseen en ole saanut ystävällisten kyselyjenkään jälkeen
edes muodollista kuittausta.

Työnantajat eivät lue massahakemuksia ollenkaan, miten
muka TEM niistä raportointeja ehtisi tutkimaan ja kuka siitä
hyötyisi?

Rafael Hellsten
http://www.hellsten.fi/oikeusjutut/hankinta_laki_j...

Toimituksen poiminnat